Kenttäkuntotestit

Kuntotestejä voidaan tehdä laboratoriossa tai niin sanottuina kenttätesteinä lajinomaisesti aidoissa harjoitus- tai kilpailuympäristöissä. Molemmilla testaustavoilla on omat vahvuutensa ja toisaalta rajoituksensa. Laboratoriossa tehtävät testit ovat tärkeitä fysiologisissa tai biomekaanisissa tutkimuksissa. Myös huippu-urheilussa eri kuntotekijöiden tasoa ja kehitystä halutaan usein mitata laboratoriotestissä hyvin vakioiduissa olosuhteissa. Kuntourheilijoille kenttätestit ovat usein riittäviä, joskin laboratoriotestit voivat tarjota kiinnostavaa lisätietoa omista fyysisistä ominaisuuksista.

Laboratoriotestit ovat tarkkoja ja ne voidaan hyvin vakioida. Monia ihmisen fysiologiaa, voimaa tai biomekaanisia tekijöitä tarkasti mittaavia laitteita on mahdoton viedä esimerkiksi ulos, veden äärelle tai maastoon. Laboratoriossa pystytään tämän vuoksi mittaamaan useampia muuttujia kuin kentällä tehtävissä testeissä. Tosin koko ajan kehitetään eri ominaisuuksia mittaavia laitteita, joita voidaan käyttää erilaisissa olosuhteissa, mutta monet näistä eivät ole yhtä tarkkoja kuin laboratoriossa käytettävät mittalaitteet.

Laboratoriotestien vahvuuteen kuuluu hyvin vakioidut olosuhteet. Esimerkiksi ulkona tehtävissä testeissä voi olosuhteet, kuten ilman lämpötila, kosteus tai tuulen voimakkuus vaihdella. Liikkumisen vauhdin tai tehon vakiointi on helpompaa laboratoriotestissä verrattuna lajisuorituksena tehtyyn testiin. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi laboratoriotestit ovat toistettavampia kuin kenttäolosuhteissa tehdyt testit.

Kenttätesteissä on kuitenkin monia hyviä puolia. On sellaisia lajeja, joita ei pysty laboratoriossa suorittamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi vesilajit, kuten uinti, melonta ja soutu. Melonnassa ja soudussa voidaan toki käyttää lajinomaisia ergometreja, mutta nekin eroavat jonkin verran varsinaisesta lajisuorituksesta. Myös juoksumatolla tai pyöräergometrilla tehty suoritus eroaa vastaavasta radalla tai ulkona tehdystä lajisuorituksesta jonkin verran. Kenttätestejä on mahdollista tehdä lajinomaisemmin kuin laboratoriotestejä. Tämän vuoksi myös urheilijat käyttävät laboratoriotestien lisäksi säännöllisesti kenttätestejä, jotka tehdään aidossa harjoitteluympäristössä.

Harjoitteluympäristössä tehtävät testit mahdollistavat harjoitusryhmille tai joukkueille hyvän ja edullisen tavan kuntotesteille. On mahdollista tehdä esimerkiksi juoksutestit juoksuradalla useammalle juoksijalle yhtä aikaa. Samoin harjoitussalilla voidaan yhtäaikaisesti testata joukkue soutuergometreilla tai kuntopyörillä. Kenttätestit on myös helpompi toteuttaa useammin, joka mahdollistaa säännöllisen seurannan.

Kenttätestejä tehtäessä on tärkeää dokumentoida testipaikka, olosuhteet sekä testimatka, jotta tulokset ovat mahdollisimman toistettavia ja mahdolliset olosuhteiden muutokset pystytään huomioimaan testituloksia tulkittaessa. Etenkin sydämen sykettä ja veren laktaattia pystytään nykyään mittaamaan tarkasti kenttämittareilla. Myös vauhtia ja matkaa pystytään nykyisillä GPS-mittareilla mittaamaan tarkasti. Matkan ja ajan mittaamisessa on syytä olla huolellinen, jotta tulokset ovat mahdollisimman luotettavat. Myös olosuhteiden vaikutus vauhtiin ja aikaan tulee huomioida testituloksia tulkittaessa.

Itselläni on kokemusta kuntotestien tekemisestä soudussa, soutuergometrilla, uinnissa, kuntopyörällä, juoksussa matolla, radalla ja ulkona. Testejä on kuitenkin helppo soveltaa vielä moneen muuhunkin urheilumuotoon. Lisäksi olen tehnyt erilaisia voimatestejä sekä laboratoriossa että kentällä. Nyt kuntoon tarjoaa kuntotestejä asiakkaan valitsemassa lajissa käytännön harjoittelu- tai kilpailuympäristössä. Tulokset eli esimerkiksi harjoitteluvauhdit ovat silloin suoraan sovellettavissa harjoitteluun.